Moi taas kaikki! En jaksa nyt voivotella, kuinka oon (taas kerran) jättänyt kirjoittamatta tänne. Luonnoksiin kaikki mun turhanpäiväiset liirumlaarumit on täällä bloggerissa jääneet. En oo saanut julkaistua mitään, mutta jospa tällä kertaa onnistuis.
Mulla menee ihan hyvin. Mieliala on pomppinut kylläkin ihan miten sattuu, mutta tällä hetkellä on suhteellisen tasapainoinen ja hyvä olo.
Tällä hetkellä kirjotan puhelimen välityksellä tänne, kun oon Espoossa rakkaan ystävän luona. Tulin tänne viikko sitten koirien kanssa ja on ollu ihanaa. Sain pari ekaa päivää olla ihan rauhassa koirien kanssa kolmistaan, sitten Christinan kotiutuessa sairaalasta sain viettää laatuaikaa hänen ja mun ihanien kummipoikien kanssa :)
Mua jännitti hirmu paljon, miten mun koirat suhtautuu näihin kahteen lapseen. Toinen on kumminkin aivan vasta saapunut tähän maailmaan ja toinen vilkas taapero. Onneks, huh oikeasti onneks, mun huoli oli turha. Inna ei oo pojista moksiskaan ja pysyttelee mielummin hyvän matkan päässä niistä. Shania taas on oma utelias itsensä, muttei mitenkään yli-innokas tai höselö. Vahtii tarkkaan mihin lapset menee ja haluaa olla lähellä. Oon niin onnellinen ja ylpeä!
Maanantaina mun ja koirien on aika hyvästellä nää rakkaat taas hetkeks. Kuopio ja velvollisuudet odottaa.. Onneks vielä pari päivää aikaa olla. On tehnyt niin hyvää olla kaukana, kun on saanut rauhassa ajatella ja tehdä omia juttuja.
Ajatus kotiinlähdöstä jotenkin ahdistaa, vaikka oonkin ikävöinyt mun perhettä ja omaa sänkyä. Mulla tulee ihan pienten reissujenkin aikana ikävä kotiin, mutta yleensä se helpottaa aika nopeesti. Oon täällä ollessani nyt miettinyt paljon sitä, uskallanko kenties tänä(kään) vuonna toteuttaa pitkäaikaisen suunnitelmani muuttaa tänne pääkaupunkiseudulle. Oon aatellut toisaalta niin, että miksipä en? Mun mielestä elämässä täytyy tehdä valinnat sen mukaan, mikä tuntuu itestä hyvältä ja oikeelta. Toisaalta taas, musta tuntuis pahalta jättää mun rakkaat niin pitkän matkan taakse. No, onneks on aikaa miettiä ja puntaroida. Uskon että valitsempa mitä tahansa, mä pärjään.
En tiedä mistä mä enää kirjottaisin. Inspiraatio on jossain haudattuna, mutta kai se jossain vaiheessa takasin tulee. Haluaisin kuitenkin postailla tänne kuulumisia edes sillontällöin.
Nyt voisin yrittää nukkua, että jaksan huomenna lasten ja koirien kanssa! Moimoiii❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti