I wonder where you are, hope it's not too far

Hejsan. Tänään on isäinpäivä, aina yhtä haikea mutta ihana päivä mulle. Käytiin Tuusniemellä onnittelemassa ukkia, jonka jälkeen käytiin viemässä iskän haudalle kynttilät. Tää on nyt 7. isäinpäivä ilman meidän sankaria, mutta siitäkin huolimatta sen lauseen kuiskaaminen kylmälle hautakivelle tuntuu äärettömän raskaalta. Sen lauseen, jonka haluaisin niin kovasti sanoa isän hymyileville kasvoille. "Hyvää isäinpäivää."

Tää päivä on kyllä aiheuttanut haikean olon lisäksi jotain hyvääkin. Aloin miettimään, kuinka haurasta ja epävarmaa elämä on. Miten jokainen hengenveto voi olla viimeinen, jokainen sana lopullinen. Mä oon tässä tosi pitkään pyöritellyt mielessäni kysymystä, että mitä mä ihan oikeasti haluan elämältä. Mitä haluan saavuttaa ja missä olla ja kenen kanssa. Oon tehnyt nyt päätöksiä, jotka tulee muuttamaan mun elämää aika rankastikin. Näistä tulette kyllä kuulemaan lisää täällä blogin puolella jossakin vaiheessa!

Huih, miten syvällistä. Mutta tälläinen fiilis tänään. En oikein tiedä mitä mun pitäisi kirjottaa, osaanko pukea mitään ajatuksia sanoiksi ja vielä niin, että ymmärrätte mitä ajan takaa. Oonkohan mä kadottanut kirjoittamisen taidon, vai onko mulla sitä koskaan ollutkaan :D

Huomenna ajattelin käydä kuvailemassa lammella ja sen lisäksi varmaankin koiratreeneissä. Oon taas unohtanut mun järkkärin pölyttymään ja ärrrrsyttää! Tuntuu tyhmältä postata ilman kuvia. Kuvat tuo mun mielestä kivasti tunnelmaa postauksiin.

Mutta jees, nyt lopettelen ja marssin iltatupakan kautta nukkumaan. Heiheii♥