"Onks sulla joku vamma kasvoissa, kun otat kuvat silleen et vaan puolet kasvoista näkyy?"
"Hahah kertoo huonosta itsetunnosta toi ettet voi näyttää koko naamaas vitun läski:D:DD"
"Miks sua kehutaan kauniiks kun et ees näytä toista puolta susta?"
Tälläistä mä kuulen niin usein. Nuo kommentit ovat siis sellaisia, jotka oon poiminut kommenteista, joita mulle on laitettu. Ja siis kyllä, eihän noi kivalta tunnu. Siispä halusin avata asiaa teille lukijoille.
Monta vuotta sitten heräsin tavallisesti aamulla koulua varten. Menin koirien kanssa lenkille ja aloin ihmettelemään miksi mun oikea korva oli niin kipeä. Samalla lenkillä ollessani otin kaverille hölmön selfien, kuten meillä oli tapana tehdä. Kaveri rupesi ihmettelemään, että miksi mun toinen puoli huulista näytti hassulta. Siinä vaiheessa tajusin itsekin, että tosiaan se näytti oudolta. Olin jo aiemmin aamulla ihmetellyt, miksi silmämeikki näytti niin epäsymmetriseltä.
Lenkin jälkeen menin peilin eteen tarkastelemaan tarkemmin juurikin huuliani. Siinä vaiheessa tajusin, että koko oikea puoli kasvoistani "roikkui". Oikea silmä oli laiska, nenänsierain erilainen verrattuna toiseen ja huulten eri puolet täysin erilaiset toisistaan. Korvakipu oli siis myöskin nimenomaan oikealla puolella pelkästään.
Säikähdin tottakai tajutessani, ettei kaikki ollut normaalisti ja soitin lääkärille. Heti kerrottiin, mikä mahdollisesti on kyseessä ja kehotettiin mahdollisimman pian päivystykseen. Lähes pakotin mun kanssa kotona olleen veljeni mukaan Kuopion yliopistolliseen sairaaalaan mun kansssa, kun en halunnut yksin mennä.
Kun pääsin lääkärin vastaanotolle, multa tutkittiin korvat ja tehtiin kaikenlaisia outoja testejä.
"Nosta kulmakarvoja, kuin olisit hämmästynyt."
"Hymyile leveästi."
"Näytä kieltä."
"Sulje silmät."
Lääkäri kertoi huomanneensa heti mun astuessa huoneeseen, että kyseessä on kasvohermohalvaus. Räpäyttäessäni silmiäni, toinen silmä ei sulkeutunut kokonaan ja toinen puoli huulista roikkui. Jouduin myös suoraan lääkäriltä kuulotestiin, jossa todettiin, etten kuullut oikealla korvalla korkeita ääniä enää samalla tavalla.
En ollut koskaan ennen kuullut kasvohermohalvauksesta, joten tottakai säikähdin sen aiheuttamia oireita. Lääkäri kuitenkin selitti, että kyseessä on melko yleinen vaiva, joka yleensä ei ole millään tavalla vaarallinen. Sain hoidoksi silmille silmätippoja, sekä geeliä jota laittaa yöksi. Yöksi myös teippasin aina silmän kiinni välttääkseni sen kuivumisen. Lisäksi sain kortisonilääkityksen sekä kipulääkkeitä.
Fyysisesti koko tapaus ei niinkään tuossa vaiheessa hetkauttanut, mutta henkisesti tunsin itseni todella epävarmaksi ja ahdistuneeksi. Silti kävin koulussa normaalisti, kävin kahvittelemassa ihmisten ilmoilla ja ihmettelen tänäkin päivänä miten mä uskalsin. Näky ei oikeasti ollut millään tavalla miellyttävä.
Lääkäri sanoi alusta alkaen, ettei tosta halvauksesta mitään fyysistä yleensä jää näkyviin. Itse kuitenkin huomasin, että jälkensä tuo jätti mun kasvoihin ja jälkitarkastuksessa todettiin, että toinen puoli kasvoista tosiaan jäi vähän "laiskaksi", kun tehtiin taas niitä samoja hassuja testejä. Kuitenkin, kun hymyilen, irvistelen tai olen täysin normaalisti, mitään eroa ei mun kasvojen puolissa huomaa.
Kuitenkin musta tuntuu, että itse huomaan ihan ne pienetkin jutut, jotka mun kasvoissa on. Monelle kaverille oon kyllä esitellyt, kuinka ton halvauksen jättämät jäljet näkyy ja siinä vaiheessa mulle on yleensä vain tokaistu, ettei sitä niin paljoa huomaa. Ei varmaan huomaakaan, mutta itse huomaan.
Voi tosiaan olla, että tuo kommentti, jossa kerrotaan mun omaavan huonon itsetunnon, kun en näytä koko naamaani, on ihan täysin totta. Kyllä tää jätti muhun jäljen. Enemmän henkisesti, kuin fyysisesti.
Kun otan itse kuvia itsestäni, mieluiten otan ne niin että vain puoli naamaa näkyy. Ja nimenomaan se puoli, jonka hermot ei oo koskaan halvaantunut.
Monet jotka mut tuntee ja nimenomaan ne, jotka mut näkee livenä koko naama täysin näkyvillä, ihmettelee miksi otan mun kuvat vain "puolikkaina". No, syy on se, että mulla jäi vaan tavaksi ottaa mun kuvat niin, ettei mun halvaaantunutta kasvojen puolta näy. Ja näin se on vuosien jälkeenkin.
Ehkä mäkin joku päivä opin ottamaan kuvani "normaalisti", tai sitten en.
#halfie
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti