Menettäminen
Tää on varmasti monelle tuttu pelon aihe ja myös mulle ahdistava asia. Pelkään siis, että menetän jotakin mulle hyvin tärkeää. Lähinnä tää pelko kohdistuu ihmisten menettämiseen tavalla tai toisella, mutta pelkään äärettömästi myös esimerkiksi että menetän mun koirat, katon pääni päältä tai vaikkapa mielenterveyteni. Aiheenahan tämä on siis tosi laaja.
Kuolema
Mietin moneen kertaan, että voinko sanoa tosissani pelkääväni kuolemaa. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että jollakin tavalla pelkään sitä tosi paljon. Ymmärrän sen, että kaikki me ollaan täällä vain tietty aika ja sitten poistutaan, mutta lähinnä mua ahdistaa ajatus siitä että minäkin kuolen joskus. Oli se sitten pian tai vasta monien kymmenien vuosien päästä. Tää aihe herättää mussa aina samat kysymykset. Miltä kuoleminen tuntuu? Mitä sen jälkeen tapahtuu?
Neulat
Noihin kahteen aikaisempaan pelkoon verrattuna, tää on aika mitätön. Monia huvittaa, että teen lävistykseni itse itselleni ja otan tatuointeja ja siitäkin huolimatta pelkään neuloja. Verikokeet on mulle pieni maailmanloppu, pyörtyminen ei oo kaukana kun sellasiin joudun.
Sota ja rauhattomuudet
Oon oikeestaan tosi pienestä asti mietiskellyt, että mitä jos Suomeen syttyy sota. Kuulin jo nuorena, että mun mummini joutui pakenemaan Karjalasta sodan jaloista pois ja jättämään kotinsa, joten aihe koskettaa. Joka kerta sitä miettiessäni ahdistun suunnattomasti. Mua inhottaa katsoa uutisia, jos niissä kerrotaan sodasta tai rauhattomuuksista jossakin päin maailmaa. Ja kyllä, pelkään että Venäjä hyökkää Suomeen.
Sairastuminen
Pelkään sitä, että sairastun itse vakavasti ja joudun taistelemaan hengestäni/vain odottamaan kuolemaa. Sitä enemmän kuitenkin pelkään, että joku mun lähipiiristä sairastuu.
Valtavat ihmisjoukot
Noh, tää nyt on liitännäinen mun paniikkihäiriöön mutta kuitenkin. Ahdistun valtavasti ruuhkabusseissa, ruokakaupoissa ja esimerkiksi koulussa. Pahinta on kuitenkin täpötäydet baarit, konsertit tms. Tää on kuitenkin sellanen pelko, johon ei auta kuin sen kohtaaminen ja siihen siedättyminen. Oon ylpee itsestäni että oon mennyt niihin ahdistaviin tilanteisiin, vaikka välillä on tuntunut etten niistä selviä. Mutta tässäpäs vielä olen, joten ei niihin kuole onneksi.
Ampiaiset
Hah, tästä nyt tuskin tarvitsee sen kummemmin ruveta selittelemään. Näin kesäisin mut voi bongata juoksemassa kiljuen kaduilla itkut silmissä :)
Yksinäisyys
Hmm. "It doesn't mean I'm lonely when I'm alone." Mä en oo aikaisemmin kokenut olevani yksinäinen, kuin vasta nyt ihan vuoden sisään. Oon menettänyt mulle tosi tärkeitä ihmisiä, työntänyt musta välittäviä ihmisiä tahallani pois ja oikeastaan tehnyt itse itsestäni yksinäisen. Mutta uskompa, että tämäkin asia voi korjaantua ihan omalla panostuksellakin. Mutta joo, pelkään todellakin sitä että oon aivan yksin, ilman ketään kehen luottaa tai turvautua.
Vankeus
Tää on sinällään vähän hassu pelko, mutta kuitenkin. Pelkään tavattoman paljon, että joudun vankilaan/mielisairaalaan tai jotenkin muuten vangituksi. En halua edes miettiä, millaista on kun vapaus riistetään ja joutuu johonkin tiettyyn paikkaan lukituksi.
Rakastuminen
Taas näitä vähän hupsuja juttuja joita pelkään. Oon toki myös sitä mieltä, että rakkaus ja rakastuminen on ihanaa sekä ainutlaatuista. Jos tarkemmin ajattelee, en pelkää kai itse rakastumista, vaan siihen sisältyviä negatiivisia vaiheita. Tarkotan siis mahdollisia sydänsuruja sunmuuta. Oon kasvattanut itselleni tässäkin asiassa sellaisen muurin, jonka avulla pyrin pitämään nuo negatiiviset jutut poissa mun lähettyviltä. Mutta luulempa että en oo ainoa, joka tätä pelkää.
Sokeutuminen tai kuuroutuminen
Okei joo, tää nyt oikeastaan kuuluu tuohon sairastuminen -kohdan piiriin. Halusin tän kuitenkin ottaa ihan erilleen vielä, koska tää on ollut yks mun peloista niin kauan kuin muistan. Mä oon vähän hölmö, kun mietin tälläsiä asioita jotka ei oo mulle ajankohtaisia tai näin. Oon kuitenkin pohtinut, millaista olisi elää ilman että näkisin mulle rakkaita ja tärkeitä asioita, tai sitten niitä ihan mitättömiä pikkujuttuja tässä maailmassa. Tai jos en kuulisikaan omaa tai muiden ääntä, musiikkia, koirieni tuhinaa öisin.. Hyi. Ei tälläsiä välttämättä edes ajattele, ennenkuin ihan oikeasti menettää näkö -tai kuulokykynsä. Kaikkien pitäis oppia arvostamaan sitä, että nähdään ja kuullaan kaikki mitä ympärillä tapahtuu, kun kaikki ei siihen pysty.
Ilmapallot
Juuh voi että mulle on naurettu tän takia. Tästäkään en nyt turhia rupea höpöttelemään, mutta hyi että miä pelkään! :'d
Ahtaat paikat
Oli kyse sitten paikasta, jossa on liikaa ihmisiä ympärillä ja lähellä tai muuten vaan ahtaasta tilasta, ahdistun. Että jos satutaan leikkimään piilosta, mua ei ainakaan löydä kaapista tai komerosta.
Painajaiset
Mä muistan mun unet oikeestaan joka kerta kun herään, nään selkounia ja lueskelenkin tosi paljon unikirjoja etsien selityksiä mun unille. Tykkään nukkua ja unet kiinnostaa mua paljon. Mutta argh, mä pelkään kuollakseni sitä tunnetta, kun herään keskellä yötä sydän hakaten tuhatta ja sataa, hiestä märkänä ja ahdistuneena.
Avaruus
Toisaalta pidän avaruutta tosi kiehtovana ja mielenkiintoisena, mutta koska oon tällänen yliajattelija -tyyppi, alkaa tämäkin aihe ahdistamaan helposti.
Epäonnistuminen
Toki oon epäonnistunut miljoonia kertoja elämäni aikana, niinkuin kaikkien kuuluukin. Mutta pelkään sitä, että epäonnistun jossakin äärettömän tärkeässä. En osaa keksiä mitään esimerkkiä näin äkkiseltään, koskapa jokainen toki itse määrittää mikä on tärkeää ja mikä ei.
Syvä vesi
En oo koskaan ollut mikään vesipeto ylipäätään, mutta tosi kuumalla ilmalla tai ulkomailla toki voin käydä uimassa. Esimerkiksi meri pelottaa mua jollain oudolla tavalla. Pidän sitä niin mystisenä ja vaarallisena, etten todellakaan voisi kuvitella hyppääväni uimaan jostain aivan keskeltä merta. Yäääk.
Siinäpäs oli joitakin juttuja, joita halusin jakaa. Haastan teistä jokaisen miettimään omia pelkojanne ja tekemään samanlaisen listan itellenne. Tää oli ihan hauska tehdä, kun piti välillä ruveta ihan miettimällä miettimään, että "Mitä mä ihan oikeasti pelkään?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti