Hei ja herranjestas! Kirjottelin tänne viimeks lokakuussa. Hirveesti on tapahtunut kaikkea, enkä oo edes jaksanut ajatella koko blogia.
Nyt kuitenkin tulin takaisin (taas vaihteeksi) bloggeriin ja oon enemmän kuin innoissani. Aiemmin en yksinkertaisesti masennukseltani jaksanut kirjoitella tänne yhtään mitään, mutta nyt kun asiat on alkanut selviämään.. Oon taas ihan rakastunut blogimaailmaan. Ja te siellä jotka luette tätä tekstiä juurikin nyt, ootte jo pelkästään hyvä syy jatkaa kirjottelua.♥
Oon käynyt nyt läpi elämäni hankalimpia aikoja tähän asti, mutta nyt jaksan uskoa parempaan huomiseen ja tulevaisuuteen ylipäätään. Arvostan mun ystäviä ja perhettä ihan eri tavalla kuin aiemmin, enkä olis ehkä tässä kirjottamassa ilman niitä. Suoraan sanottuna en olis jaksanut enää, jos mulla ei olis ollut mahtavia ihmisiä ympärillä.
Mun tuskin tarvitsee mennä henkilökohtaisuuksiin, mutta pikaisesti voisin kertoa mitä mulle tapahtui.
Mulla on ollut vakava-asteinen masennus jo pidemmän aikaa ja siihen oli mulle apua tarjolla, mutten osannut ottaa sitä vastaan. Eräänä lokakuisena iltana mä vaan romahdin, en yksinkertaisesti jaksanut jatkaa enää omin avuin eteenpäin. Mä luulin, että mun aikani täällä oli nyt tullut täyteen ja että mun olis pakko lähteä pois täältä onnellisten ihmisten tieltä. Millään ei ollut mulle enää väliä.
Jouduin sitten sairaalan kautta suljetulle osastolle, missä vietin jonkin aikaa. Mutta ei, en silti pidä itseäni hulluna tai sekopäänä. Osastojaksosta oli mulle pelkästään hyötyä ja nyt en jaksa enää rypeä itsesäälissä ja itsevihassa. Opin, että elämä on ainutlaatuista ja arvokasta. Aina.
Oon nyt jatkanut käyntejä psykiatrilla säännöllisesti. Tunnen, miten mun voimat pikkuhiljaa palaa ja jaksan taas iloita jokaisesta päivästä.
Koulussa en tällä hetkellä ole, vaan mun opinnot keskeytettiin toistaiseksi. Nyt mietin eri vaihtoehtoja, joita mulla onneksi on jonkin verran. Alaa oon kyllä ajatellut vaihtaa, koska en tällä hetkellä usko pärjääväni turvalla. En halua, että mun opinnot menee taas ihan reisille. Haluan, että jaksan käydä koulua ilman vaikeuksia.
Mutta jeps. Ihanaa olla taas tässä kirjottamassa! Toivottavasti jotkut vielä jaksaa lukea, vaikken olekaan ollut aktiivinen. Hejdå♥.

Ei osastolla oleminen tarkota sitä et ois hullu tai sekopää! Se vaan on tapa saada apua. Tosi paljo voimia sulle!
VastaaPoistaNiin kai. Kiitos paljon♥
Poista